sarkoidoosin diagnosointiprosessiin kuuluu sairaushistoria, fyysinen tentti ja useita testejä. Koska sairauden syy on epävarma, näiden testien tarkoituksena on poistaa mahdollisuus, että oireet ovat seurausta muusta tilasta.
useimmilla potilailla sarkoidoosin lopullinen diagnoosi edellyttää koepalan ottamista (esimerkiksi ihosta, imusolmukkeesta tai keuhkoista), jotta voidaan määrittää, onko granuloomissa, pienissä immuunisolukokoelmissa. Kveim-Siltzbachin ihotestiä voidaan käyttää myös sarkoidoosin diagnosointiin. Mount Sinai on ainoa paikka Yhdysvalloissa tarjoaa Kveim-Siltzbach testi, joka on diagnostinen jopa 80 prosenttia potilaista ja poistaa tarpeen invasiivisia, epämiellyttävä, ja kalliita menettelyjä.
kun sarkoidoosidiagnoosi on varmistunut, käytetään lisätestejä sairauden laajuuden, hoidon tarpeen ja hoidon odotettujen tulosten määrittämiseksi. Koska keuhkot ovat useimmiten mukana, peräkkäiset testitulokset arvioivat potilaan hengitystä.
testejä ovat tyypillisesti:
- rintakehän CT-kuvaus ja keuhkoröntgen (jotka osoittavat, miltä keuhkot näyttävät)
- keuhkojen toimintakokeet (jotka osoittavat, miten keuhkot toimivat)
- verikokeet sen määrittämiseksi , onko sarkoidoosi vaikuttanut muihin elimiin kuin keuhkoihin ja toimivatko nämä elimet asianmukaisesti
- virtsa-analyysi ja verikokeet kalsiumpitoisuuden mittaamiseksi, koska kohonnut kalsium voi aiheuttaa munuaisvaikeuksia
- muita testejä, kuten kaikukardiografiaa, Holter-seurantaa, ct-kuvausta, pet-kuvausta ja MRI-kuvausta voidaan tarvittaessa tilata
riippuen kustakin potilaan testitulokset, sarkoidoosilääkärimme suosittelevat yhtä useista hoitovaihtoehdoista