usein jalkapallo-otteluita katsellessani huomaan toistavani ääneen tiettyjen pelaajien nimiä ilman muuta kuin ilahduttavasti. Viikonloppuna seuratessani hirmuista ottelua Tottenham Spursin ja Evertonin välillä twiittasin esiin nimiä, joista erityisesti pidän:
jokaisen nimen hauskuus on erilainen. Jotkut, kuten Ndombele, näyttävät ilmentää pelaaja itse-voimakas, mutta sileä. Toiset, kuten Maximilian Arnold, ovat hienostuneita. Sen antamassa kuvassa mies istuu maalaiskartanonsa pitkän pöydän ääressä, kun palvelija kuiskaa hänen korvaansa viestin.
kielitieteellisen teorian mukaan ” mikä tahansa tietty kielellinen merkki — äänne, merkki sivulla, ele – on mielivaltainen ja yksinomaan yhteiskunnallisten käytäntöjen sanelema.”Toisin sanoen nimi Ndombele saattaa kuulostaa voimakkaalta ja sulavalta vain siksi, että tiedän pelaajan olevan, ja Maximilian Arnold vaikuttaa komealta, koska hänen nimensä alkuperä yhdistää kaksi roomalaista kenraalia, Maximuksen ja Scipio Aemilianuksen. Tapa, jolla nimet ilmentävät sosiaalisia konventioita, on osa sitä, mikä tekee niistä nautittavia. Ne eivät ainoastaan Ehdota ominaisuuksia, jotka usein poistetaan pelaajien todellisuudesta, vaan paljastavat maailman sen kautta, mitä yhdistämme erityyppisiin nimiin.
muiden nimien kohdalla nautinto ei ole niinkään siitä, mitä ne mahdollisesti edustavat, vaan enemmänkin siitä, miten leikkisästi niiden äänet menevät yhteen. Alderweireldin sanomisen ilo on siinä, että sen loppupuoli pakottaa lähes sammaltavaan toimintaan, kuin pidentäisi sanaa ”maailma.”
Marco Reus tuntuu nopealta, koska ”Reusin” ääntämys on lähellä ”Roycea”, mistä johtuu hänen lempinimensä ”Rolls Reus.”Zinedine Zidanen alliteraatio, Zinedine Zidanen verve ja Zinedine gentleness, tekee siitä kuin se pitäisi aina kirjoittaa kaunokirjoituksella osoituksena siitä, kuinka tyylikäs se on. Keisuke Honda on yhtä siisti kuin mies. Ben Chilwellillä on kylmä. Hasan Salihamidzic vaatii paljon työtä, mutta se on sen vaikeuden takia tyydyttävää. Dries Mertens liukuu suun kautta, ja sen voi sanoa ilman, että huulia oikeasti raottaa. Myös Bastian Schweinsteiger liukuu, mutta hoipertelee lopussa. Iker Casillas on tyylikäs ja USA: n pleijarien hölmöilyn yläpuolella. Gigi Buffon muuttuu hellyttävästä väärin lausutuksi loukkaukseksi.
vaikka se ei ole tarpeen, yhdysviiva auttaa aina nostamaan sukunimien statuksen Maximilian Arnoldin tasolle, kuten Alex Oxlade-Chamberlain, Dominic Calvert-Lewin, Jeff Reine-Adélaïde, Ruben Loftus-Cheek ja Callum Hudson-Odoi.
muita kuninkaallisia nimiä ovat: Alessandro Del Piero, joka on todellinen ritari tällaisen arvostetun nimen mukaisesti; Hidetoshi Nakata, joka on oletettavasti myös aateloitu tämän nimen vuoksi; Esteban Cambiasso, joka on ylpeä siitä, että hän on itse tehnyt miehen; Delphine Cascarino, joka voisi olla Nimi Ranskan Olympialogo; John Pierre Papin, joka on sanottava pikkurillillä korotettu; Magnus Rasmussen, joka on varmasti öljypohatta; Benoît Assou-Ekotto, jonka olisi pitänyt olla filosofi; ja Ubaldo Matildo Fillol, nimi, joka sopisi yhdelle suurimmista kirjailijoista Eteläamerikkalainen kaanon.
Jefferson Farfánin seurassa olemiseen tarvitaan ajanvaraus kolme viikkoa etukäteen. Pier Luigi Querubino viettää eläkepäiviään taidemaailmasta talossaan meren rannalla. Stelios Giannokopoulos kuoli Leonidaksen kanssa Thermopylain taistelussa. Allan Saint-Maximin on Guccin kaapuun pukeutunut enkeli. Pierre-Emerick Aubameyang on postkolonialistisen filosofian professori. Rafael van der Vaart on vaatimaton renessanssimies.
Esteban Cambiasso liukuu myös niin sanottuihin ”Big B” — nimiin-nimiin, jotka ovat isoja, rohkeita ja kauniita. Niiden ei välttämättä tarvitse alkaa B-kirjaimella, mutta nimessä oleva B-kirjain lisää pituutta ja voimaa. ”Cam ”on suoraviivainen, mutta sitten” Biasso ” on sanottava rinta pullistuneena. Se vaatii voimaa. Isot B-nimet ovat aikuisten miesten nimiä.
muita isoja B-nimiä ovat: Didier Drogba, joka vertaa ”Didierin” hellyttävää, lähes lapsenomaista tapaa ”Drogban” voimaan ja pelottavaan vaikutukseen; Gabriel Batistuta, joka on vain 180-senttinen, mutta se on jättiläisen nimi; Brede Hangeland, jonka tiesin olevan 180-senttinen pelkällä nimellä; Marco Van Basten, joka yhdistää myös korkean luokan hienostuneen Big B-voiman; Demba Ba, jonka pitäisi olla kiai-huuto kamppailulajitaistelussa. Paulo Dybalan Dybala kuulostaa niin isolta ja pirulliselta, että on hulvatonta nähdä se kiinnitettynä noin rakastettavaan ja mukavaan ihmiseen. Ainakin Mario Balotelli elää sukunimensä voimalla.
sitten on nimiä, jotka ovat hauskoja pelkästään musikaalisuutensa vuoksi: Claude Makélélé, Eric Djemba-Djemba, Siphiwe Tshabalala, Paolo Pasquale Peschisolido, Blaise Matuidi, Kalidou Koulibaly, Sokratis Papastathopoulos, Ali Al-Habsi ja Mitchy Batshuayi. Bixente Lizarazu luikertelee ympäriinsä kuin käärme. Roberto Donadoni on kesäheilan nimi Italian-matkalla uudessa coming of age-elokuvassa.
jalkapallossa on niin paljon hauskoja nimiä, että on mahdotonta olla kattavasti eri syistä, miksi ne ovat niin nautinnollisia, ja vaikka niillä ei ole suoraa vaikutusta kentälle, ne kaikki vahvistavat ajatusta pelaajasta. Jimmy Floyd Hasselbainkia ei unohda helposti.