Abstrakti
PIP: tilastotiedot 1800-luvun Meksikon väestöstä ovat suurimmaksi osaksi niukkoja, epäluotettavia ja hajanaisia. Vapaussota, sisällissodat, alueelliset konfliktit ja ulkomaiset interventiot vaikuttivat väestökäyttäytymiseen ja vaikeuttivat myös kansallisen väestönlaskennan toteuttamista. 3 tyypit saatavilla olevat tiedot 19th century väestö sisältää muutaman valtion väestönlaskennat, jotkut väestönlaskennat suoritetaan yksityishenkilöiden, ja tiedot siviili-rekisteröinti ja seurakunnan kirjaa. Teos tarkastelee Meksikon väestön yleistä kehitystä 1800-luvulla, alueellista jakautumista ja poliittisia jakoja. Meksikon väkiluvun arvioidaan kasvaneen 6837100: sta vuonna 1803 10448000: een vuonna 1884, mikä viittaa hitaaseen kasvuvauhtiin. Suhteellisen hidas kasvu selittynee suuremmilla kuolleisuusluvuilla, joita korkea syntyvyys ei kompensoi. Kuolleisuus alkoi vähentyä vuoden 1850 tienoilla, ja yleinen kasvuvauhti kiihtyi vuosisadan loppua kohden. Kulkutaudit, pandemiat, huonot sadot, kuivuus ja sisällissodat vaikuttivat kaikki korkeisiin lukemiin. Kolonialistiset ja esihispaaniset väestön jakaumakuviot pysyivät lähes muuttumattomina keskienturiaan asti, jolloin alkoi tapahtua merkittävää liikehdintää kohti pohjoista. Käytettävissä olevat lähteet eivät mahdollista Meksikon jakamista alueisiin sosioekonomisten tietojen tai taloudellisten rakenteiden perusteella. Juridiset poliittiset jaottelut tarjoavat hyödyllisiä likiarvoja väestökehityksen alueelliseen analysointiin. Viidestä syntyneestä alueesta Pohjois-Tyynellämerellä asui hieman yli 3% väestöstä ja se oli suurelta osin eristyksissä muusta Meksikosta. Pohjoisessa, johon kuuluivat Sonora, Chihuahua, Coahuila, Durango, Nuevo Leon ja Zacatecas, oli noin 9%. Kokonaisuutena tarkasteltuna pohjoisen alueen väestö ei juuri muuttunut, mutta yksittäiset alueet, kuten Sonora, menettivät väestöään, kun taas Nuevo Leonin vuotuinen kasvuvauhti oli keskimäärin 1,65%. Karibian rannikko kokonaisuudessaan menetti väestöään joistakin kasvualueista huolimatta. Osuus laski vuoden 1825 19,4 prosentista 10,7 prosenttiin vuonna 1875. Keski-Meksikossa oli yli 60% maan väestöstä. Eteläisen Tyynenmeren alueen Oaxacan, Chiapasin ja Guerreron väkiluku kaksinkertaistui vuosien 1825-75 välillä. Sen osuus kansallisesta kokonaissummasta kasvoi vuoden 1825 10,11 prosentista 14,75 prosenttiin vuonna 1875. Yksittäisten valtioiden kehityksen analyysi osoittaa, että kulttuurisiin, poliittisiin ja taloudellisiin tekijöihin liittyi huomattavaa monimuotoisuutta.