aiemmin nimeltään ”multiple-personality disorder” ja useimmiten liittyy murhanhimoisiin huijareihin ohjelmissa kuten Law & Order: SVU, dissosiatiivinen-identity disorder (DID) on laajalti väärinymmärretty ja kiistanalainen diagnoosi. DID on lueteltu DSM-5: ssä, viimeisimmässä psykiatrisessa diagnostisessa käsikirjassa, jossa se määritellään ”identiteettihäiriöksi”, johon liittyy kaksi tai useampia persoonallisuustiloja, joista jokainen voi vaihdella käyttäytymisessä, muistissa, vaikutuksessa ja aistimotorisessa toiminnassa muiden tekijöiden ohella. Kuitenkin monet alan ammattilaiset ovat puolustaneet sen poistamista ja jopa kutsuneet diagnoosia ”tekaistuksi.”
ne, jotka vahvistavat Didin oikeutuksen, kuten Bethany Brand, kliininen psykologi ja psykologian professori Towsonin yliopistossa, sanovat, että suuri osa kiistasta johtuu siitä, että useimmilla mielenterveysalan ammattilaisilla on ”järkyttävän vähän” koulutusta traumoihin. DID, hän sanoo, on trauma-pohjainen häiriö, tyypillisesti (joskaan ei aina) muodostunut lasten vastauksena ”hyvin varhainen, syvä, krooninen lapsuuden hyväksikäyttöä.”
DID: n oireet ovat usein vakavia ja usein vaikeita diagnosoida — useimmat potilaat viettivät viidestä seitsemään vuotta hoidossa ennen kuin heidät diagnosoitiin oikein, Brand sanoo. Nämä potilaat ovat usein masennusta ja ahdistusta lisäksi DID, ja se ei ole harvinaista, että he kamppailevat itsensä vahingoittamisen ja päihteiden. Muita yleisiä oireita ovat se, mikä voi näyttää ”daydreaming”, joka on itse asiassa spontaani dissosiaatio, sanoo Brand; äkillinen, selittämätön mielialan muutokset; ja usein painajaisia. Yli 70 prosenttia ihmisistä, joilla oli, kuulivat myös ääniä, Brand sanoo, mikä tarkoittaa, että heidät voidaan diagnosoida väärin skitsofreenikoiksi. Potilaat erosivat toisistaan itsetuntemuksessaan. ”He eivät ole psykoottisia”, Brand sanoo. ”He tietävät, että kuulostaa hullulta.'”Tällaisista syistä, Brand calls teki häiriö ”häpeä ja salailu”, lisäten, että ihmiset, joilla häiriö on todennäköisesti keskustella siitä avoimesti.
koska DID on ajan myötä kehittynyt selviytymiskeino, voi olla, että ehdotti potilaan taholta agentuuria, joka lisää skeptisyyttä, Brand sanoo. Vaikka potilaan persoonallisuus voi olla osittain luotu vastauksena traumaattisiin tapahtumiin, se ei tarkoita, että he ovat täysin potilaan hallinnassa. Did-hoitoon kuuluu potilaiden opettaminen ”eristystaitoja”, sanoo Brand, joiden tarkoituksena on auttaa potilasta ymmärtämään, kun he eivät ole todellisuudessa vaarassa, mikä vähentää tarvetta heidän opittuihin traumareaktioihinsa. Monille ihmisille hoito alkaa ja päättyy Brandin mukaan siellä-Didiin ei ole lääkettä, eikä tunnettua parannuskeinoa.
puhuin äskettäin 25-vuotiaan Didin kanssa, joka käyttää nimeä ”Dia” ja joka käyttää mieluummin he/them-pronomineja sisällyttääkseen paremmin 21 persoonaansa. (He käyttävät usein sanaa ”me” tarkoittamaan itseään samasta syystä.) Tapasimme, koska Dia on parisuhteessa narsistis-persoonallisuushäiriöisellä diagnosoidun Rudyn kanssa, jota myös haastattelin. Dia diagnosoitiin DID 22-vuotiaana, kun monen vuoden diagnoosit eivät heidän mielestään sopineet. Meidän keskustelu, muokattu pituus ja selkeys, on alla.
_
Voitko kertoa siitä, kun tajusit, että sinussa oli jotain erilaista?
siitä asti, kun olin hyvin nuori, kuulin päässäni muiden ihmisten puhuvan, mutta tiesin, että se olin minä, tavallaan. En kuullut George Washingtonia tai ketään itseni ulkopuolista. Tiesin, että jokin osa minusta, joka ei ollut aivan oma itseni, kertoi minulle asioita, mutta varttuessani luulin sen olevan normaalia, koska katsoin Pinokkiota, ja he kertoivat omastatunnosta, ja kuinka omatunto on pieni ääni päässäsi, joka kertoo oikean väärästä. Luulin, että siinä kaikki. Ehkä alussa jopa niin se alkoi — Nimesin nämä äänet, ja ajan myötä ne alkoivat kehittyä pidemmälle kuin mielikuvitusystävä, tai omantuntosi ääni, joka sanoo sinulle: ”älä leiki äitisi meikeillä.”
milloin ja miten sinulle lopulta diagnosoitiin DID?
22-vuotiaana todella tiesin, että jotain on vialla. Lääkärit olivat antaneet minulle diagnoosin ” kaksisuuntainen mielialahäiriö ja usein psykoottisia kohtauksia.”Mutta minusta ei tuntunut siltä, että siinä olisi minulle järkeä. He sanoivat: ”kaksisuuntainen mielialahäiriö käy järkeen, koska joskus ihminen vaihtuu impulsiiviseksi ihmiseksi, joka on maaninen jakso, ja sitten taas masennusjaksoksi.”
, mutta bipolaarisilla Kytkimet vievät enemmän aikaa. Ei vaihdeta hetki hetkeltä kymmeneen kertaan päivässä. Useimmille se on maaninen jakso viikoksi ja sitten masennusjakso kahdeksi kuukaudeksi. Tiesin, että se kuulosti oudolta, mutta ajattelin, että ehkä minulla on vain todella nopea vaihto.
kun katson taaksepäin, meillä oli yksi persoona, joka kävi aina terapiakäynneillä. Hän sanoi aina lääkäreille, että kaikki meni hyvin, koska kaikki oli hyvin. Hän ei ollut tietoinen ongelmistamme, ja luulen, että se vaikutti siihen, että lääkärit luulivat lääkkeiden tehoavan, vaikka ne eivät toimineetkaan, mutta tiesimme, että meillä oli yhä ongelmia ja ongelmia, ja meistä tuntui, että valehtelimme tahallamme lääkärille. Me muut ihmettelimme, miksi sanoisin niin. Miksi valehtelisin, kun tiedän, ettei kaikki ole hyvin?
noihin aikoihin minusta tuli uskomattoman etääntynyt todellisuudesta, koska kaikki eri osamme olivat niin etääntyneitä toisistaan, ettemme voineet tietää mikä oli unta, tai olimmeko todella hereillä, tai oliko yhden persoonallisuuden kokemus todellinen kokemus, koska sinusta tuntuu kuin se ei olisi tapahtunut sinulle. Jos joku persoonani menisi kauppaan, minulla voisi olla hämärä muistikuva kaupassa käymisestä, mutta se on kuin katsoisi elokuvaa-elokuvaa, johon ei ole kovin panostettu, koska unohtaa yksityiskohdat ja se on tylsää.
minusta alkoi tulla hyvin epähoukutteleva. Olenko hereillä? Onko mikään tästä totta? Olenko täällä? Onko täällä ketään? Jossain vaiheessa minusta tuntui, että ehkä olen Jumala, tai jonkinlainen jumaluus, tai olen aave, koska tunsin olevani niin kaukana fyysisyyden tunteesta dissosiaation takia.
miltä dissosiaatio sinusta tuntuu?
se on kuin aistien turruttamista, ettei tarvitse tuntea kokemuksen intensiteettiä. Jokainen kokee jossain määrin dissosiaatiota. Jos on joskus noussut autoon ja ajanut jonnekin, mutta ei muista, miten sinne on joutunut, on ollut eri mieltä. Se on autopilottitila, jossa sammutetaan fokus ja elämän yksityiskohdat, jotta saadaan jotain aikaiseksi. Se oli sellaista, mutta koko ajan. Kävelin ympäriinsä, menin vessaan, söin ruokani, pukeuduin — mutta tunsin, etten ollut siellä. En ollut läsnä, en tuntenut asioita. Satutin itseäni enkä edes tiennyt loukkaantuneeni ennen kuin näin verta, koska en tuntenut kipua. Minulla oli hyvin vähän ajantajua. En osannut sanoa, oliko kello kolme aamulla vai kolme iltapäivällä. Kaikki tuntui samalta ajalta. Minua alkoi pelottaa. Silloin aloin etsiä vastauksia netistä.
22-vuotiaana kysyin nettifoorumilla narsisti-persoonallisuushäiriöstä, koska olin utelias, onko minulla sellaista. Siinä vaiheessa oli hetkiä, jolloin tunsin itseni jumalaksi-olen niin mahtava, olen ylitse muiden, minulla on sellainen kehostapoistumiskokemus, joka on ylitse muiden, ja olen erityinen, joten ajattelin, että ehkä se on narsistinen juttu. Kysyin: ”tarkoittaako se, että uskot olevasi erityinen tai parempi kuin muut, että sinulla on NPD? Rudy vastasi, ettei asia ole niin. On yleinen harhaluulo, että ihmiset, joilla on NPD, pitävät itseään mahtavimpana asiana, vaikka todellisuudessa heillä on hyvin huono itsetunto ja se on puolustusmekanismi.”Hän selitti sen minulle, ja olin umpikujassa. Minulla ei ole sitä. Luulin, että se olisi siinä.
hän lähetti minulle tuolloin yksityisviestin, kuten: ”Hei, mitä sinun elämässäsi tapahtuu, että ihmettelet tällaisia asioita?”Mikä oli mielestäni karmivaa, ollakseni rehellinen. Kuka tämä henkilö on? Meidän olisi pitänyt lopettaa siihen. Mutta sitten ajattelin, että en usko heidän tietävän, että olen nuori tyttö, joten se ei voi olla karmiva juttu. Aloimme puhua siitä, mitä on tekeillä, ja puhuin siitä, kuinka usein tunnen olevani muita parempi, tai asioissa ei ole järkeä, enkä tunne asioita, ja luulin sen tarkoittavan, etten tunne empatiaa. Hän sanoi: ”autan sinua selvittämään, mitä on tekeillä.”Silloin minulla ei ollut ystäviä tai todellisia yhteyksiä, joten olin, tiedätkö mitä, se ei voi satuttaa.
aloitimme Skypettämisen. En tiedä, kauanko siinä meni, mutta hän huomasi, että vaihdoin persoonallisuutta. Julki tullut persoona oli: ”Kuka vittu luulet olevasi? Käytän sinua vain hyväkseni. Et merkitse minulle mitään.”Hän sanoi:” Et kuulosta siltä, miltä kuulostit toissapäivänä. Olit kiitollinen edistymisestämme.”Hän alkoi epäillä monipersoonallisuutta. Aiemmin paras ystäväni seitsemän vuotta oli ehdottanut sitä mahdollisuutta minulle, mutta en tutkinut sitä.
mutta Rudyn sanottua niin aloin tehdä enemmän omia tutkimuksiani monipersoonallisuuksista –
– olen pahoillani. Vaihdoimme kesken keskustelun, joten minun täytyy yrittää muistaa, mistä puhuimme.
miltä tuntuu, kun vaihtaa? Kenen kanssa puhun nyt?
olen Bea. Minä olen kai vastuullisempi. Olen se, joka puhui terapeuteillemme aiemmin ja kertoi heille, että kaikki menee hyvin, tietämättä, että päässäni on muita, joilla on vaikeaa. Puhuit Michaelalle aiemmin.
miltä tuntuu vaihtaa? Sitä on vaikea kuvailla. Se tuntuu hyvin luonnolliselta. Itse asiassa vasta diagnoosin jälkeen aloimme kouluttaa itseämme kiinnittämään huomiota kytkimiin, koska ennen, mitä kaikkiin tuli, olimme sama yksittäinen ihminen. Vaikka se olisi vaihdettu, olen aina tällainen. se, miltä se tuntui muutama sekunti sitten, oli paras tapa kuvailla sitä.
onko sinulla mitään käsitystä, miksi olet saattanut tehdä tuon vaihdon juuri nyt?
Michaela ei ole hyvä puhumaan teknisesti asioista. Hän todennäköisesti tunsi, että keskustelu oli musertavaa, joten sitten dissosiaatio tuli suojelemaan aistejamme, ja sitten tulin sisään periaatteessa turvaamaan keskustelun jatkumisen. Se kuulosti sujuvalta, mutta meidän oli vaikea jatkaa siitä, mihin jäimme. Kun tulin sisään, tunsin heti selkeyttä, kuin olisin ymmärtänyt keskustelun sisällön syvällisemmin kuin Michaela.
onko jokaisella persoonallisuudella tällaisia vahvuuksia ja heikkouksia? Tulevatko ne esiin tietyissä tilanteissa?
jokaisella persoonallisuudella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Esimerkiksi Michaela on paljon ystävällisempi ja loistava seurustelemaan ja hyvin sympaattinen, mutta hänellä on ADHD, joten hän menettää keskittymiskykynsä helposti. Minulla on OCD, joten kun pesen astiat, se on tehtävä noin viisi kertaa, ja minun on tehtävä tietty järjestys: astiat, sitten lautaset, sitten kulhot, sitten kupit, ja ne jokainen on hangata tietty määrä kertoja ja sitten pyyhkiä tietty määrä kertoja. Mutta olen hyvä hoitamaan velvollisuuksia, budjettia, siivousta. Minua huolestuttaa eniten persoonallisuutemme.
en tiedä mainitsiko Michaela tätä aiemmin, mutta se vaihtelee suuresti henkilöstä toiseen, koska systeemit kehittyvät sen mukaan, mitä tarvitaan. Meille, suurimman osan ajasta, meidän kytkimet ovat tahattomia. Jokin ympäristössä laukaisee meidät, tai aivomme kontrolloivat sitä itse. Se päättää, ettet sovi siihen tilanteeseen, joten laitan jonkun toisen, joka sopii paremmin, kuten muutama sekunti sitten tapahtui.
on hetkiä, jolloin voimme ohjata kytkintä. Se vaatii paljon koordinaatiota. Mielestäni se olisi samanlaista kuin normaali ihminen, joka tunnustaa tunteen sisällään ja tekee tietoisesti päätöksen projisoida sitä tunnetta. Tiedäthän, että joskus tunnet itsesi vihaiseksi, mutta voit olla välittämättä siitä, mutta se on jotain takaraivossasi? Se olisi kuin päättäisi, minulla on tämä viha, ja aion keskittää sen ja antaa sen ilmaista tavalla, joka on terve,ja aion käyttää sitä nyt avoimesti. En voi verrata sitä normaaleihin aivoihin.
jos voimme palata takaisin, tapasit Rudyn, ja hän ehdotti monipersoonallisuuden mahdollisuutta. Naksahtiko tuo sinulle? Halusitko toisen mielipiteen?
ei aivan. Aloimme molemmat etsiä asioita. En muista tarkalleen, kuka meistä löysi sen ensimmäisenä kaikkien etsimiemme asioiden joukosta, mutta muistan menneeni sivustolle, jossa heille tehtiin traumadissosiaatiotesti. Huomasin kysymyksissä, etteivät ne tuntuneet minusta oudoilta. Rudy teki saman testin, ja hänestä kysymykset olivat outoja. Oli asioita, kuten, ” kuinka totta on tämä lausunto: Ei ole harvinaista, että unohdan missä olen.”Ja minä olen, että joo, se ei ole outoa! Toinen oli: ”ihmiset eivät usein muista, mitä he tekivät viimeisen tunnin aikana.”Olin kuin, Joo, se tuntuu tavalliselta. Mutta Rudy sanoi, ettei useimmilla ole sellaisia kokemuksia. Toinen oli: ”usein ihmiset kävelevät luokseni kuin tuntisimme toisemme, mutta en tunne heitä.”Minulle oli hyvin yleistä, että ihmiset, jotka olin tavannut toisena persoonana, tervehtivät minua, enkä tunnistanut heitä ja ihmettelin, miksi he puhuivat minulle. En ole koskaan nähnyt häntä. Tai ihmiset tietäisivät minusta asioita. vannon, etten ole kertonut heille. Mutta ilmeisesti toinen persoona oli kertonut heille. Silloin aloimme tutkia Didia enemmän.
virallinen diagnoosi, jonka sain, oli tunnettu psykiatri, joka on erikoistunut tuohon alaan, tohtori John Chardavoyne. (Hän ei enää harjoittele.)
miten löysit hänet?
on järjestö nimeltä ISTD, International Society for the Study of Trauma and Dissociation, joka tekee tutkimusta traumahäiriöistä ja dissosiatiivisista häiriöistä, ja heidän verkkosivuillaan oli lista did: hen erikoistuneista terapeuteista. Hän oli alueeni listalla. Kävin listan läpi ja soitin lääkäreille kysyäkseni, tapaavatko he uusia potilaita.
– Oh! Vaihdoimme taas. Hei.
Hei! Kenen kanssa puhun?
olen Michaela. Puhuimme aiemmin. Pidän tohtori Chardavoynesta. Syy vaihtoon on se, että muistelen häntä lämmöllä.
kun hän antoi sinulle diagnoosin, mitä hän ehdotti sinun tekevän tällä tiedolla? Miltä hoito näyttää?
hän ehdotti intensiivistä psykoterapiaa, jossa keskityttäisiin tunteiden säätelyyn. Tunteiden säätelyssä tunnistetaan, miltä tuntuu ja mikä tunne on ja sitten hallitaan sitä. Otimme dissosiaation aluksi, koska teimme sitä koko ajan, tahtomattamme. Se häiritsisi elämäämme. Hän opetti meidät tunnistamaan, miltä meistä tuntuu, kun olemme erossa toisistamme. Kyse on tunteiden pitämisestä dissosiaatiokynnyksen alapuolella, koska kun olemme liian tunteellisia, dissosiaatio syntyy. Kehomme haluaa suojella meitä tunteilta, ja jos oppisimme tekemään tunteista ei niin ylivoimaisia, se estäisi meitä dissosioitumasta ylipäätään. Siitä oli paljon apua.
vieläkö niitä asioita harjoittelet nyt?
Oh yeah. Se on vielä työn alla. Se on todella vaikeaa. Olisin todella halunnut jatkaa hänen kanssaan, mutta se, mitä opin sinä vuonna hänen kanssaan, oli mullistavaa. Tiedän nyt paljon enemmän.
lääkärini painotti myös muiden persoonallisuuksien tunnustamista ja sitä, ettei tunne häpeää niitä kohtaan ja kommunikoi paremmin sisäisesti, jotta voisimme työskennellä yhteisen päämäärän eteen. Jutellessani hänen kanssaan tapasimme paljon uusia persoonia. Aiemmin se oli lähinnä kiistelyä päässäni: Yksi persoona haluaa silittää koiranpentua kadun toisella puolella, toinen haluaa ajaa McDonald ’ siin, toinen haluaa mennä töihin ja olla vastuullinen, ja se kaikki huutaisi samaan aikaan — kaikki mitä haluamme tehdä, kukaan ei ole samaa mieltä, ja minä sanoisin, ”Turpa kiinni, Turpa kiinni, Turpa kiinni.”Tri Chardavoyne painotti niiden asioiden tunnistamista, joita halusin. Mikä on se kohta, joka sanoo: ”menen silittämään koiranpentua?”Like,” Hei sinä, joka haluat silittää koiranpentua-kuka sinä olet?”Kyse oli perehtymisestä tuon persoonallisuuden toimintaan eli siihen, miten he ylipäätään tulivat olemassaoloon.
sellaiselle, joka ei ole sitä tehnyt, ihmettelen, Kuulostaako kuvailemasi sisäiseltä ristiriidalta, jota me kaikki jossain määrin teemme. Miten ymmärrät eron kokemasi ja toisen kilpailevan impulssin välillä?
mielessäsi saatat käydä pientä väittelyä itsesi kanssa, punnita ansioita ja seurauksia, jopa turhautua siihen, kuinka vaikeaa on päättää … ja lopulta päätyä päätökseen, jonka kanssa voit elää (vaikkei se olisikaan viisas valinta).
ennen kuin aloitin intensiiviset psykoterapiaistunnot Tri. Chardavoyne, minulla ei ollut mitään valtaa tai edes tietoisuutta persoonallisuuksien eturistiriidoista. Kuulimme toisiamme, mutta ennen diagnoosia toisen persoonan ajatusten kuuleminen oli enemmän kuin päähämme juuttunut laulu — ärsyttävää ja toistuvaa ja mahdotonta hiljentää. Ja noiden ajatusten mukaan toimiminen oli verrattavissa laulun laulamiseen ääneen koko päivän hetken mielijohteesta kiinnittämättä todellisuudessa huomiota siihen, oliko se sopiva aika tai paikka laulaa vai ei.
pystyttekö nyt keskustelemaan persoonallisuuksienne välillä ja antamaan tehtäviä tai tekemään päätöksiä?
se on kuin sokraattinen seminaari päässämme. Se tapahtuu vain muutamassa sekunnissa, mutta meistä se tuntuu todella pitkältä keskustelulta, kuten ”meidän pitäisi tehdä tämä”, ”ei, meidän pitäisi tehdä tämä”, ”Tässä on minun syyni, miksi haluan tehdä tämän”, ”mielestäni tämä olisi fiksumpi tapa”, ja kaikkien näiden vaihtoehtojen esittäminen. Lopulta päädymme enemmistöäänestykseen siitä, mitä pitäisi tehdä. Tietyt persoonat sopivat paremmin tiettyihin ongelmiin, joten jos kyse olisi ajoneuvoon liittyvästä asiasta, Jason hoitaisi sen. Jason on päässämme. Hän tietää enemmän autoista ja muusta.
mitä muita persooniasi on? Montako sinulla on?
meillä on 21 persoonaa. Minulla on lista, koska minun piti alkaa kirjoittaa sitä ylös, muuten en muistaisi kaikkien nimiä. Monet persoonallisuutemme tulevat esiin vain hyvin, hyvin erityisestä syystä. Meillä on yksi persoona, joka tulee ulos vain paetakseen ja piiloutuakseen: Anya. Hän oli paljon ulkona hyvin vaikeana aikana lapsuudessamme, – mutta iän myötä, on vähemmän tarvetta paeta ja piiloutua paikkoihin.
on neljä persoonaa, joita pidämme ”isäntinä”, eli he ovat ulkona hyvin usein, minä mukaan lukien: olen Michaela, ja sitten on Bea, jonka myös tapasit, Jason ja Jack. Kaksi naista, yksi mies, yksi poika.
ikävä sanoa, mutta en ole kovin kypsä ollenkaan. Tulen hyvin toimeen muiden kanssa, seurustelen hyvin, mutta jos pitää olla vakava keskustelu, en ole hyvä siinä. Minulla on myös ADHD, joten jos minua ei lääkittäisi, pomppisin myös seiniltä.
Bea on hyvin vastuullinen. Hän kuulostaa aikuiselta. Hän kuulostaa ikäiseltämme. Hänellä on todella korkea työmoraali ja hyvä moraali, ja hän haluaa aina tehdä asiat oikealla tavalla. Hän on perfektionisti ja hänellä on pakko-oireinen häiriö. Sen takia hän hukkuu helposti. Hän asettaa todella suuria odotuksia, ja jos hän ei täytä niitä, hän hermostuu itselleen.
Jason … me haluamme ajatella häntä anti-Bea, kuten hänen folio. Esimerkiksi Bea on ihmisten miellyttäjä. Hän ei halua astua varpaille tai vaivata muita. Hän on hyvin tahdikas. Jason ei ole sellainen. Hän on hyvin suora ja itsevarma. Hän ei pelkää kertoa sitä niin kuin se on. Hän ei ole erityisen kiinnostunut loukkaamaan ihmisten tunteita, mutta jos naapuri ei poimi heidän koirankakkaansa, hän ei pelkää kertoa, ettei se ole ok. Hän on homo. Fyysisesti hän on vahvempi kuin muut persoonallisuutemme. Eri persoonallisuuksilla on myös erilaiset fyysiset ominaisuudet. Jotkut ovat oikeakätisiä, jotkut vasenkätisiä. Joillakuilla on parempi tai huonompi näkö tai kuulo.
Jack on henkisesti 5-vuotias. Siitä ei taida olla paljon sanottavaa. Se tykkää tehdä biisejä ja leikkiä koiranpennun kanssa.
käykö hän usein ulkona?
hän tuntuu tulevan esiin aina, kun kolme muuta juontajaa ovat liian häkeltyneitä. Sori, en voi enää olla aikuinen. tässä on Jack. Nyt katson piirrettyjä kaksi tuntia putkeen ja syön tikkareita ja voin paremmin. Uskon, että hänen tapansa nähdä asiat antaa särön järjestelmäämme, koska hän ei vain häkelly samoista asioista kuin me. Jos sinun pitäisi tiskata ja olemme stressaantuneita, Jack sanoo:” Tämä on hauskaa ” ja leikkii tiskivedessä ylimääräisen saippuan ja kuplien kanssa tunnin. Tiskit hoituvat, sillä hän ei mieti asiaa. Hän näkee asiat eri tavalla. Se ei tarkoita, etteikö hän stressaisi lainkaan. Jos hän kompastuu, hän itkee puoli tuntia.
Rudy mainitsi, että yksi persoonistasi on jänis.
voi pojat, joo. Emme tiedä paljoakaan kanista, mutta että hän on jänis. Rudy kertoi kerran, että kani oli nälkäinen ja se näykkäisi hänen vaatteitaan ja yritti syödä hänen rintakarvojaan, joten hän antoi selleriä ja sitten hän oli hyvä. En muista tällaista.
tiedätkö syyn DID: iin, miten se kehittyy?
kerro minulle.
DID on traumaperäinen häiriö. Pohjimmiltaan, jos koet toistuva väärinkäyttö tai laiminlyönti varhaislapsuudessa, ennen kuin sinulla on kehittynyt, yhtenäinen tunne itse, olet suurin riski kehittää DID — erityisesti ennen ikää 5, Kun mielikuvitus on huipussaan. Eri persoonallisuudet palvelevat erilaisia eloonjäämisen tarkoituksia. Kehität selviytymiskeinoja, mutta käytän Kania esimerkkinä.
vaihdettiin taas – Hei, se on Bea. Jänis kehittyi, koska pelkäsimme lapsena paljon. Meidän taloudessamme oli paljon tappelua äitini ja siskoni välillä — uhkailua veitsillä, huutamista, kiroilua. Olimme kotiopetuksessa, joten he eivät päässeet karkuun. Se oli 24/7: minä vittu tapan sinut, ämmä, kädessäni valikoima teräviä esineitä. Se alkoi 7-vuotiaana, kun pelkäsin koko ajan. Tiesin, ettei se ole normaalia, mutta halusin sanoa itselleni, että se on normaalia, joten kun piileskelisin sänkyni alla ja tärisin, sanoin itselleni, etten pelkää. Ei minua pelota, leikin teeskentelyä. Olen jänis, joka piileskelee kettuja.
ajan kuluessa, tehden sitä riittävän pitkään, se jähmettyi. Jonkin ajan kuluttua sitä tekee tarpeeksi kauan, olosuhteissa, jotka ovat tarpeeksi äärimmäisiä, kun on niin nuori ja sinulla on niin iso mielikuvitus, se on vain järkevämpää, ja tuntuu turvallisemmalta uskoa olevasi jänis kuin tietää olevasi vaarassa. Niin erilaiset persoonat kehittyvät. Se on selviytymistä. Se on selviytymistä.