Edmund Kirby Smith, kotoisin St. Augustinesta, Floridasta, oli yksi Itä-Tennesseen halveksituimmista sisällissodan komentajista. Smith valmistui West Pointista vuonna 1845, näki toimintaa Meksikon sodassa, palveli rajalla ja opetti matematiikkaa West Pointissa ennen sisällissotaa. Vuonna 1861 hän erosi tehtävästään 1861 ja hänet komennettiin prikaatinkenraaliksi etelävaltioiden väliaikaiseen armeijaan. Hän johti prikaatia ensimmäisessä manassasin taistelussa, jossa hän haavoittui pahasti. Toivuttuaan Smith ylennettiin kenraalimajuriksi ja nimitettiin Itä-Tennesseen departementin komentajaksi maaliskuussa 1862, seuraajanaan prikaatikenraali Felix Zollicoffer, joka oli saanut surmansa Mill Springsissä edellisen vuoden tammikuussa.
Smithin toimikausi komentajana oli katastrofi. Julistaen Itä-Tennesseen ”vihollismaaksi” hän kumosi täysin Zollicofferin sovinnon ja lempeyden politiikan. Toimiessaan varsinaisena sotilasdiktaattorina Smith toimeenpani poikkeustilan, hyllytti habeas Corpuksen, vangitsi ja karkotti epäiltyjä Unionisteja sekä toimeenpani ponnekkaasti huhtikuun 1862 asevelvollisuuslain, lähettäen satoja Unionisteja suin päin pakomatkalle Kentuckyyn. Nämä järeät toimenpiteet vain onnistuivat provosoimaan Unionisteja entisestään ja levittämään tyytymättömyyttä muuttamalla aiemmin puolueettomat Itätennesseläiset vihollisiksi. Lisäksi Smith epäili Konfederaation palvelukseen nostettujen Itä-Tennesseen joukkojen luotettavuutta ja uskollisuutta ja ehdotti, että nämä miehet siirrettäisiin syvälle etelään, jossa heistä voitaisiin muovata hyviä sotilaita pois paikallisten unionistien turmiollisista vaikutuksista. Koska Smith ei onnistunut tekemään eroa lojaalin ja epälojaalin välille, hän käänsi Jefferson Davisin ja armeijan ylimmän johdon osastonsa kansalaisia ja sotilaita vastaan, mikä lisäsi jo ennestään levottomuutta aluetta kohtaan.
Smith komensi osastoa läpi kesän 1862 torjuen pienet unionin hyökkäykset ja hajottaen Itä-Tennesseen Konfederaation yksiköt, joita hän epäili epälojaaliudeksi. Saman vuoden syksyllä hän osallistui Braxton Braggin kampanjaan Kentuckyyn saavuttaen näyttävän voiton liittovaltion joukoista Richmondissa. Erittäin tyytymätön velvollisuuksiinsa Itä-Tennesseessä, Smith suunnitteli siirron Trans-Mississippi departementtiin, jossa hän hallitsi lähes täysin eristyksissä Vicksburgin kukistumisen jälkeen. Smithin komentama joukko oli viimeinen merkittävä Konfederaation antautuva joukko, joka laski aseensa toukokuun lopulla 1865. Sodan jälkeen hän omistautui koulutukselle ja opetti useita vuosia etelän yliopistossa. Viimeinen elossa oleva Konfederaation kenraali kuoli Sewaneessa 28. maaliskuuta 1893.