milloin on viimeksi yllättänyt, ylipäätään? Kuten sanoa odotit vihata tietyn kokemuksen, että päädyit iloisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon todella tuli nauttia siitä. Mielestäni se olisi täydellinen tapa kuvata tätä elokuvaa ja ihmisten reaktioita siihen. Näin muutamat ihmiset kommentoivat, kuinka kauhealta elokuva oikeastaan näytti trailereissaan. Jos olen rehellinen, näiden ihmisten suhteen, – he ovat saattaneet pitää elokuvaa kamalana, vaikka olisivat viitsineet katsoa sen. Ensivaikutelma on todella tärkeä ja, todella, monissa tapauksissa, jotka voivat tehdä tai rikkoa elokuvan joillekin ihmisille. Olen aina yrittänyt olla ennakkoluuloton sen suhteen, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi velvollinen arvioimaan elokuvaa sen perusteella, miten reagoin sen traileriin. Kuten olen maininnut muutaman kerran aiemmin, pidin Serenityn traileria kamalana, ja se elokuva, realistisesti puhuen, päätyi yhdeksi kaikkien aikojen suosikkini scifi-elokuvista. En sanoisi yllättyneeni siitä, että tämä elokuva oli oikeasti hyvä. Sanoisin, että olen yllättynyt enemmän siitä, kuinka massiivisesti onnistunut tämä elokuva lopulta oli. Tämä oli vuoden 2017 viidenneksi eniten tuottanut elokuva. Edellä tällaisia elokuvia kuten SpiderMan: Homecoming, Guardians of the Galaxy Vol. 2 ja Ihmenainen. Kaikki nämä kolme elokuvaa perustuvat vakiintuneisiin, pitkäaikaisiin franchising-yhtiöihin. Vaikka tämä oli jatko-osa / pehmeä-uudelleenkäynnistys elokuvalle, joka julkaistiin, tässä vaiheessa, yli 23 vuotta sitten. Kaipa nostalgialla oli jotain tekemistä sen kanssa, kun otetaan huomioon, että kyseessä on, jälleen, jatko-osa jokseenkin rakastetulle elokuvalle, jonka pääosassa on Robin Williams. Mutta realistisesti puhuen, jotta tämä olisi viime vuoden viidenneksi tuottoisin elokuva, tässä on oltava jotain enemmän pelissä kuin nostalgia. Olin, aivan kirjaimellisesti, pimennossa tämän elokuvan julkaisun aikaan viime vuonna, joten minulla ei ole mitään tietoa siitä, miten sitä oikeastaan mainostettiin. Sekoitus nostalgiaa, vahvaa roolitusta ja todella positiivista sanahelinää taisi olla tämän elokuvan menestyksen kantava voima. Rehellisesti sanottuna En osaa sanoa, mitä odotin tältä elokuvalta. Pidin Dwayne Johnsonista ja Kevin Hartista. Tiedän, että pidän Jack Blackista ja Karen Gillanista, mutta en tiennyt, miten nämä neljä tulisivat yhteen ja yhdistyisivät tällaisessa ympäristössä. Tosin, ollakseni rehellinen, uskon, että korkeimmalla tasolla, roolitus on harvoin koskaan ongelma. Joten luulen, että olisit voinut melko helposti ennustaa, että tämä elokuva, ainakin, olisi hyvä näyttelijäkaarti. Niin se tietysti tekeekin. En tiedä, jos sanoisin, että olin iloisesti yllättynyt tästä elokuvasta, koska se ei ole kuin ajattelin, että tämä on toinen tuleminen toimintaseikkailuelokuvia. Mutta ehdottomasti sanoisin, että nautin ajastani tämän elokuvan kanssa aika paljon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että elokuvassa on joitakin puutteita. Päällimmäisenä niistä on, että en usko, että tässä elokuvassa oli tarpeeksi materiaalia oikeuttamaan lähes kahden tunnin juoksuaikaa. En halua sanoa, että elokuva veti kamalasti, mutta se veti jälkeen ensimmäisen 2/3rds tai niin sitä. Ja tämä on, tyypillisesti, kun Elokuvat yleensä hidastaa, mutta olisin luullut, että tämä olisi pitänyt lyhyen ja makea 95 minuuttia, jotta se olisi ollut enemmän sprintti maaliin, mutta niin ei tapahtunut. Ja asia on, vaikka arvostan elokuva yrittää antaa sen hahmot jonkinlaista kasvua, se kaikki, pohjimmiltaan, pohjimmiltaan kyse ”Emme ole niin erilaisia loppujen lopuksi”, oppia työskentelemään yhdessä tiiminä (huolimatta näistä ”eroja”) ja muodostaa yleisiä ystävyyssiteitä. Juoni lainaa hieman alkuperäisestä, sillä Alex Vreeke on ollut jumissa pelissä 20 vuotta, kuten Robin hahmo alkuperäisessä, paitsi hän luulee olleensa pelissä vain muutaman kuukauden. Luulen, että yksi suurista ongelmista elokuva kärsii, ja ehkä olen selvästi ylianalysoi mikä, lopulta, todella typerä elokuva, mutta siellä on tietty yhteys tosielämän hahmot ja niiden pelin avatarit. Sen pitäisi olla kikka. Ujo, nörttimäinen teini on iso, vahva ja komea mies. Jock on lyhyt, unathletic, pohjimmiltaan, kirkastettu reppu. Itsekeskeinen teini on ylipainoinen, keski-ikäinen mies. Lopuksi ujo, mutta kyyninen tyttö on Lara Croft-ripoff. Teini-ikäiset ovat täysin päinvastaisia kuin mitä oikeasti ovat pelissä. Mutta tietynlainen yhteys on yhä olemassa. En todellakaan tiedä, miten selittäisin sen, mutta minusta tuntuu, että moni teistä voi tuntea samoin, jos katsotte myös elokuvan. Ne ovat varmasti isoja asioita, mutta en usko, että se vielä himmensi hauskuuttani elokuvan kanssa. Pidin siitä, miten pelin sisäinen Jumanji-juttu tuntuu vanhan koulukunnan videopeliltä, kuten Crash Bandicoot tai jopa edellä mainittu Tomb Raider. Mutta, aivan selvästi, elokuva lainaa paljon sarjoista kuten Indiana Jones traps ja whatnot ja enemmän moderni pelaamista franchising kuten Uncharted kanssa isompi lavaste hetkiä. Mutta oikeasti elokuvan kantava voima on neljän pääosan välinen kemia, ja rehellisesti sanottuna ne tuottavat tulosta ja ovat elokuvan elinehto. Se ei tarkoita, että mikään näistä neljästä olisi korvaamaton, mutta he varmasti kantavat paljon kuormaa ja he tekevät hienoa työtä. Se, että huumori ei ole pois tästä maailmasta, ei juuri haittaa, elokuva on tarpeeksi viihdyttävä, joten sen komedian ei tarvitse olla erinomainen. Yksi asia, jota ihmettelen, on miten hahmot heti olettavat, että heille annetaan kolme elämää, kun he menettävät kaikki kolme elämää, he kuolevat pelissä ja oikeassa maailmassa. Mikä saisi heidät tekemään tämän olettamuksen? Ymmärrän, että katson tätä ihmisenä, joka oikeasti pelaa videopelejä, – ja myös ihmisenä, joka ajattelee loogisesti, – mutta eikö kuoleminen, teknisesti, sylkäisisi minut takaisin oikeaan maailmaan? Tai pahimmillaan vie minut takaisin alkuun. Myönnettäköön, Jumanji on hieman kusipää peli, joten se luultavasti löytää tapa tappaa heidät oikeassa elämässä samoin, mutta se on vain jotain ajatella. Tämän sanoi, Kuten mainitsin, on selvästi paljon puutteita tämän elokuvan, mutta tämä tarjoaa hauska ja täysin vaatimaton popcorn kokemus. Tahdistus kysymyksiä ja mitäänsanomaton merkki kehitys syrjään, hauskaa vuorovaikutusta valettu, asetus ja sävy varmasti auttaa kuromaan paljon sen puutteita. Se ei ole täydellinen, mutta viihdytti minua. Loppujen lopuksi vain sillä on väliä. Olisin ehdottomasti suositella tätä, jos etsit jotain, joka on helppo katsella, ei enempää, ei vähempää.